Sanotaan, että staffin jos mihin pätee sanonta
sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti
vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikku
kropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin
olento. Staffi ei omaa rasistisia piirteitä; se jakaa rajatonta
ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa,
että staffisi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa
kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on
ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa
elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän
mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös
korkea kipukynnys, ominaisuus, joka on tärkeä lasten kanssa
touhuttaessa. Niinpä staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen
juniori tulisi retuuttaneeksi sitä liian kovakouraisesti. Päinvastoin,
sehän näyttää vain nauttivan moisesta menosta! Staffi ei kuitenkaan
sovellu perheen pienempien talutettavaksi suurten voimiensa ja
vilkkautensa vuoksi. Staffi vaatii aikuisen ihmisen, joka pitää sen
aisoissa ja jaksaa kouluttaa sitä.
Vahtikoiran staffista saa vain opettamalla. Tämä saattaa olla
vaikeaa, sillä avoimena ja ystävällisenä koirana staffi tutustuu
mielellään uusiin ihmisiin - vaikka keskellä yötä. Staffin paras
puolustus onkin sen ulkonäkö. Muhkeat poskilihakset ja korviin asti
aukeava hammasrivi saavat häirikön taatusti miettimään tekosiaan
toisenkin kerran. Toivottavasti rosvo ei jää tutkimaan staffia sen
pitempää, sillä edestakaisin vispaava häntä ei anna kuvaa hirmuisesta
vahdista. Ei sen puoleen, kyllä staffikin tosipaikan tullen puolustaa
omistajaansa.
Staffille olisi hyvä antaa runsaasti liikuntaa. Jos koira ei saa
purkaa suunnatonta energiaansa ulkona, se joutuu tekemään sen
sisätiloissa. Turha kai sanoakaan, että ellei staffilla ole tällöin
riittävästi omia leluja, on kotiintulo usein pulssia nostattava
operaatio.
Staffin omistajasta riippuu suuresti se, miten koira käyttäytyy
toisten koirien seurassa. Staffi olisi hyvä tutustuttaa jo pentuna
erilaisiin koiriin, ja jos se tällöin rupeaa isottelemaan, on sitä
ehdottomasti kiellettävä. Jollain ihmisillä on outo taipumus saada
mielihyvää siitä, että heidän koiransa uskaltaa komentaa isompiaan.
Tahallisesti tai tahattomasti he tulevat rohkaisseeksi pentua
käyttäytymään aggressiivisesti ja seuraukset ovat selvät: koira jatkaa
aikuisena samalla linjalla. Silloin se ei vain hymyilytä enää ketään.
Siis: koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta. Onhan
lapsillakin koulupakko. Ainakin perusasiat tulee opettaa staffille,
sillä siinä on voimaa kuin pienessä kylässä. Sinne tänne poukkoileva
staffi on vaikea pideltävä isollekin miehelle.
Staffi on perusperhekoira iloisille,
aktiivisille, paljon ulkoileville ihmisille, joille kodin siisteys ei
ole maailman tärkein asia. Pienen kokonsa puolesta staffi
sopeutuu pieneenkin kerrostaloyksiöön, eikä se hiljaisena koirana
valvota haukunnallaan naapureita. Staffi ei ole piha- eikä
kennelkoira. Lyhytturkkisena se ei kestä Suomen talvi-ilmastoa ja
staffi ilman perhettään on surkea näky. Onnellisimmillaan staffi
onkin, kun se saa olla oman laumansa mukana kaikkialla.
Tottelevaisuuskoulutusta haluavalle staffi on
haaste: kuka kouluttaa ja ketä? Omatoimisena koirana staffi kuluttaa
ohjaajansa hermoja, mutta kärsivällisyys palkitaan. Siitä ovat
todisteena useat tottelevaisuudessa ja agilityssä menestyksekkäästi
kilpailevat staffit.
Luonnetestien tuloksia (pdf-dokumentti)