Sanotaan,
että staffin jos mihin pätee sanonta
sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman
onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa
ja ärjyn näköisessä pikku kropassa
asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento.
Staffi ei omaa rasistisia piirteitä; se jakaa rajatonta
ystävällisyyttään kaikille
tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffisi
tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa
kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana
staffi on ihanteellinen: mitä enemmän
ihmisiä sillä on
ympärillään, sitä onnellisempi se
on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se
osaa säädellä voimansa kulloisenkin
leikkijän mukaan, eikä se taatusti
väsähdä kesken leikkien. Staffilla on
myös korkea kipukynnys, ominaisuus, joka on
tärkeä lasten kanssa touhuttaessa. Niinpä
staffi ei väistä eikä
näykkäise, vaikka perheen juniori tulisi
retuuttaneeksi sitä liian kovakouraisesti.
Päinvastoin, sehän näyttää
vain nauttivan moisesta menosta! Staffi ei kuitenkaan sovellu perheen
pienempien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi.
Staffi vaatii aikuisen ihmisen, joka pitää sen
aisoissa ja jaksaa kouluttaa sitä.
Vahtikoiran
staffista saa vain opettamalla. Tämä saattaa olla
vaikeaa, sillä avoimena ja
ystävällisenä koirana staffi tutustuu
mielellään uusiin ihmisiin - vaikka keskellä
yötä. Staffin paras puolustus onkin sen
ulkonäkö. Muhkeat poskilihakset ja korviin asti
aukeava hammasrivi saavat häirikön taatusti
miettimään tekosiaan toisenkin kerran. Toivottavasti
rosvo ei jää tutkimaan staffia sen
pitempää, sillä edestakaisin vispaava
häntä ei anna kuvaa hirmuisesta vahdista. Ei sen
puoleen, kyllä staffikin tosipaikan tullen puolustaa
omistajaansa.
Staffille olisi
hyvä antaa runsaasti liikuntaa. Jos koira ei saa purkaa
suunnatonta energiaansa ulkona, se joutuu tekemään
sen sisätiloissa. Turha kai sanoakaan, että ellei
staffilla ole tällöin riittävästi
omia leluja, on kotiintulo usein pulssia nostattava operaatio.
Staffin
omistajasta riippuu suuresti se, miten koira
käyttäytyy toisten koirien seurassa. Staffi olisi
hyvä tutustuttaa jo pentuna erilaisiin koiriin, ja jos se
tällöin rupeaa isottelemaan, on sitä
ehdottomasti kiellettävä. Jollain ihmisillä
on outo taipumus saada mielihyvää siitä,
että heidän koiransa uskaltaa komentaa isompiaan.
Tahallisesti tai tahattomasti he tulevat rohkaisseeksi pentua
käyttäytymään aggressiivisesti ja
seuraukset ovat selvät: koira jatkaa aikuisena samalla
linjalla. Silloin se ei vain hymyilytä enää
ketään. Siis: koulutusta, koulutusta ja
vielä kerran koulutusta. Onhan lapsillakin koulupakko. Ainakin
perusasiat tulee opettaa staffille, sillä siinä on
voimaa kuin pienessä kylässä. Sinne
tänne poukkoileva staffi on vaikea pideltävä
isollekin miehelle.
Staffi on
perusperhekoira iloisille, aktiivisille, paljon ulkoileville ihmisille,
joille kodin siisteys ei ole maailman tärkein asia. Pienen
kokonsa puolesta staffi sopeutuu pieneenkin
kerrostaloyksiöön, eikä se hiljaisena
koirana valvota haukunnallaan naapureita. Staffi ei ole piha-
eikä kennelkoira. Lyhytturkkisena se ei kestä Suomen
talvi-ilmastoa ja staffi ilman perhettään on surkea
näky. Onnellisimmillaan staffi onkin, kun se saa olla oman
laumansa mukana kaikkialla.
Tottelevaisuuskoulutusta haluavalle
staffi
on haaste: kuka kouluttaa ja ketä? Omatoimisena
koirana staffi kuluttaa ohjaajansa hermoja, mutta
kärsivällisyys palkitaan. Siitä ovat
todisteena useat tottelevaisuudessa ja agilityssä
menestyksekkäästi kilpailevat staffit.
Luonnetestien
tuloksia (pdf-dokumentti)