Etusivu Staffi Amstaffi Yhdistys Alaosastot Pentuvälitys Jalostus ja terveys Kasvattajia Harrastukset Staffi-lehti Erikoisnäyttely 2017 Staffipäivä 2017 Linkit Jäsenille Tapahtuma-arkisto In English

LUUSTO- JA NIVELSAIRAUDET

LONKKANIVELDYSPLASIA

Lonkkaniveldysplasia on monigeeninen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät, mm. ruokinta ja kasvunopeus. Kysymyksessä on kasvuhäiriö, jossa reisiluunpää ja lonkkamaljakko kehittyvät epänormaalisti ja nivelestä kehittyy löysä. Seurauksena voi olla paha nivelrikko. Oireina esiintyy liikkumishaluttomuutta, ontumista, lonkkanivelen jäykkyyttä ja lopulta lonkkalihasten surkastumista. Lievä dysplasia voi olla lähes oireeton. Jos niveleen kehittyy nivelrikkoa, voi koiralla olla merkittäviä kipuja, varsinkin rasituksen jälkeen. Lonkkaniveldysplasiaa ei voida leikkauksella parantaa.

Tilastotietoa lonkkatutkimustuloksista

POLVILUMPION SIJOILTAANMENO, PATELLALUKSAATIO

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yleensä synnynnäinen tila, jossa polvilumpio eli patella pääsee luiskahtamaan pois urastaan. Polvilumpio voi luksoida joko polven sisäsyrjälle (mediaalisesti) tai ulkosyrjälle (lateraalisesti). Pienillä koirilla esiintyy tavallisimmin mediaalista patellaluksaatiota. Tila voi olla eriasteinen. Lievimmässä (I asteen) luksaatiossa polvilumpio saadaan normaalia herkemmin siirtymään pois urasta käsin liikuttelemalla ja polvea ojentamalla. Vaikeimmassa (IV aste) luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan ja tila vaatii leikkaushoidon. Vaikeampiin asteisiin liittyy yleensä myös sääriluun yläosan kiertymistä. Pois paikaltaan oleva polvilumpio aiheuttaa paitsi kipua, myös vauriota nivelrustoon ja nivelrikkoa. Polvilumpion sijoiltaanmenolle on erilaisia rakenteeseen liittyviä altistavia tekijöitä, kuten liian suorat takakulmaukset sekä virheelliset raaja-asennot (kinnerahdas takaosa). Polvien osalta on huomioitava, että tervekin polvi voi mennä sijoitaan tapaturman seurauksena jatällainen polvi on todella kipua tuottava. Tapaturman johdosta sijoiltaan mennyttä polvea ei pidä sekoittaa synnynnäiseen luksaatioon.

Tilastotietoa polviniveltutkimustuloksista

KYYNÄRNIVELEN KASVUHÄIRIÖ (ED)

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on usein etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus. (Anu Lappalainen, Kennelliitto)

Vapaaehtoisesti ilman rekisteröintiehtoa on vuosina 1997–2011 syntyneistä staffeista kyynärkuvattu 19 %. 2007–2011 syntyneistä on jo kuvattu 28 %, joten kyynärtutkimukset ovat jo liki silmätutkimusten tasolla. Kuvaustulosten perusteella kyynärniveldysplasian esiintyvyysprosentti on 28 %. Kyynärniveldysplasian esiintyvyyden kartoittamiseen ja sairauden yleistymisen ennaltaehkäisemiseen tulee panostaa. Tavoitteena on, että suurempi osa kannasta kuvattaisiin, jolloin saataisiin luotettavampaa tietoa rodun tilanteesta kyynärniveldysplasian osalta.

Suositellaan, että kaikki jalostukseen käytettävät koirat kyynärkuvataan ja tulokset ilmoitetaan Kennelliittoon. Suositaan jalostuksessa terveet kyynärät (0 = ei muutoksia) omaavia koiria. Jos käytetään jalostukseen kyynäriltään sairasta koiraa (1 = lievät muutokset tai 2 = kohtalaiset muutokset), suositellaan tällöin koiran parittamista kyynäriltään terveen (0 = ei muutoksia) yksilön kanssa. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia kieltää rotuun katsomatta kaikkien 3 asteen kyynärkuvaustuloksen saaneiden koirien jalostuskäytön eikä kyynätulos 3 -koiran pentuja rekisteröidä.

Tilastotietoa kyynernivelentutkimustuloksista

ETURISTISIDEVAURIOT

Ristisiteiden vaurioituminen liittyy siteiden tehtävään ohjata ja tukea nivelen liikettä. Raajan äärimmäiset asennot, joissa ristiside joutuu ylimäärin venymään, voivat johtaa siteen vaurioitumiseen. Tavallisimmin eturistisiteen akuutti traumaattinen repeämä on yhteydessä polven nopeaan ja äärimmäiseen kiertymiseen 20°-50° koukistuksessa. Ristisiteet kiertyvät normaalistikin toistensa ympäri ja sallivat sääriluun lievän sisäänpäinkiertymisen, mutta äärimmäisessä asennossa etummainen ristiside pingottuu voimakkaasti ja voi vaurioitua osuessaan reisiluun lateraalisen nivelnastaan. Äärimmäinen jännite tapahtuu yleensä juuri jalan osuessa maahan ja suunnan vaihtuessa samanaikaisesti. Toinen tyypillinen tilanne on äkillinen jalan ojentuminen, esimerkiksi koiran astuessa kuoppaan.

Eturistisiteen sairaudet ovat usein molemminpuolisia ongelmia. Erään tutkimuksen mukaan n. 30-40 % potilaista tulee kahden vuoden sisällä uudelleen vastaanotolle toisen polven ristisiteen katkeamisen vuoksi.

Eturistisiteen kirurgisen hoidon tavoitteena on stabiloida vaurioitunut nivel ja edesauttaa toimintakyvyn palautumista. Konservatiivinen hoito on hyväksyttävää alle 15 kg painavilla koirilla, mutta leikkaushoitoa suositellaan suurimmalle osalle potilaista. Eturistisiteen korjausmenetelmiä on viime vuosikymmenien aikana kehitetty useita. Tästä huolimatta täydellisesti tavoitteita täyttävää tekniikkaa ei edelleenkään ole pystytty löytämään. (Asplund, 2008).

Eturistisidevauriot ovat staffeilla melko yleisiä. Tapaturmista johtuville vaurioille saattavat altistaa mm. takapään suorat kulmaukset yhdistettynä korkeaan aktiivisuustasoon ja kipukynnykseen. Staffin vahvat lihakset myös mahdollistavat nopeat liikesuunnan muutokset koiran kokoon nähden suurehkosta massasta huolimatta, mikä osaltaan saattaa kohdistaa tavanomaista suurempia voimia polven nivelsiteisiin. Ristisideoperoitujen koirien jalostuskäytössä tulee noudattaa erityistä harkintaa.

ETURAAJAN KEHITYSHÄIRIÖ

Staffin pennuilla esiintyvästä eturaajan kehityshäiriöstä, joka molemmissa eturaajoissa esiintyessään estää pennun normaalin elämän ja se on eläinsuojelullisin perusteluin lopetettava heti diagnoosin varmistuttua.

Kyseessä on synnynnäisesti yläosastaan irrallaan olevasta kyynärluusta (ulna), joka ei ole suorassa linjassa värttinäluun (radius) kanssa. Tällä synnynnäisellä kehityshäiriöllä ei ole mitään tekemistä kyynärnivelen kehityshäiriön (ED=elbow dysplasia) kanssa, vaan kyseessä on aivan toisenlaisesta sijoiltaan olevasta kyynärluun kehityshäiriöstä, johon ei ole hoitokeinoa.

Synnynnäinen kyynärluun sijoiltaan meno on todettavissa jo vastasyntyneellä pennulla ilman röntgenkuviakin. Pennun kyynärpäässä/kyynerpäissä tuntuu sormin koskettamalla pienen pienet terävät kohoumat, joita terverakenteisella pennulla ei normaalisti kehittyneissä eturaajoissaan ole. Tämä terävä kohouma on röntgenkuvissa näkyvän vinoasentoisen irrallaan olevan kyynärluun irtonainen yläosa. Pennun kasvaessa ja noustessa jaloilleen irtonainen kyynärluu työntyy rungosta ulospäin eriasteisesti.