Vielä vuosisadan vaihteen Englannissa olivat
koiratappelut suosittua kansanhuvia. Aluksi bulldogin tyyppisiä koiria
käytettiin tappelemaan karhuja ja härkiä vastaan, mutta myöhemmin
suosituimmaksi muodoksi tuli koira koiraa vastaan -tappelu.
Tämäntyyppisissä tappeluissa koirien tuli kuitenkin olla nopeita ja
ketteriä; siksi bulldoggia "kevennettiin lisäämällä siihen
terrieriverta. Näin syntyi bull-and-terrier: koira, jolla oli bulldogin
voima ja sitkeys sekä terrierin nopeus ja peräänantamattomuus. Tämä
koira oli nykyisen staffordshirenbullterrierin kantamuoto.
1860-luvulla, 30 vuotta sen jälkeen kun eläinten
väliset tappelut olivat lailla kielletyt, kehitti englantilainen James Hinks näyttelytarkoituksiin valkoisen bullterrierin. Samoihin aikoihin
vietiin bull-and-terrieriä Yhdysvaltoihin; ne jalostettiin sieltä
suuremmiksi ja painavammiksi kuin alkuperäistyyppi. Nykyään ne tunnetaan
nimillä pitbullterrieri ja amerikanstaffordshirenterrieri. Näistä
jälkimmäinen on Suomen Kennelliiton hyväksymä virallinen rotu.
Alkuperäisellä bull-and-terrierillä oli onneksi oma
kannattajajoukkonsa, joka pyrki säilyttämään rodun. Vuonna 1935 nähtiin
ensimmäiset yksilöt näyttelyissä ja samana vuonna rotu virallistettiin.
Koska rotunimenä bullterrieri oli jo varattu, oli keksittävä toinen
nimi. Lopulta päädyttiin staffordshirenbullterrieriin: Staffordshiren
hiilikaivosalueen kaivosmiesten ja ketjuntekijöiden ansiota on, että
rotu vielä ylipäätänsä oli olemassa. Nykyään staffi (joksi sitä
Suomessa kutsutaan) on yksi Englannin suosituimmista terrieriroduista.
Suomeen ensimmäiset staffit tulivat vuonna 1964.