Etusivu Staffi Amstaffi Yhdistys Pentuvälitys Jalostus ja terveys ERIKOISNÄYTTELY 2024 Staffipäivä 2024 Kasvattajia Harrastukset Staffi-lehti Jäsenille Linkit Tapahtuma-arkisto In English --

MUUT SAIRAUDET

PURENTAVIAT

Purentaviat ovat rodulla yleisiä. Maailmanlaajuisesti rodussa vielä 1980-luvulla runsaasti esiintynyttä alapurentaa jalostettiin määrätietoisesti pois kannasta, jättämällä voimakkaat leveäleukaiset yksilöt jalostuksen ulkopuolelle. Tämän seurauksena leuat kapenivat ja alakulmahampaiden virheasennot yleistyivät. Alakulmahampaiden asentoon alettiin kiinnittää huomiota vasta, kun ne olivat jo ongelma. Alakulmahampaat kasvavat helposti väärään asentoon painuen joko ikeneen tai jopa kitalakeen. Useilla roduilla, mukaan lukien staffit esiintyy myös maitokulmahampaiden juurien sulamattomuutta. Pysyvät kulmahampaat kasvavat tällöin helposti virheasentoon, mikäli maitokulmahampaita ei poisteta ajoissa. SBTY ry:n tekemän terveyskyselyn vastausten (102 koiraa) perusteella maitokulmahampaita poistettiin eläinlääkärissä lähes 20 % staffinpennuista.

Purentavioista ja liian kapeista alaleuoista on jalostuksella pyrittävä pääsemään eroon. Etenkin koiralle kipua aiheuttavat purentaviat tulee pyrkiä karsimaan jalostusvalinnoilla.

SINISILMÄISYYS

Valkoisen värin pigmentin puute voi aiheuttaa myös sinisilmäisyyttä. Sekä Suomessa, että Ruotsissa on kummassakin maassa syntynyt 2010 jälkeen ainakin yksi staffi toinen silmistä kirkkaan sininen (=huskysilmä).

KUUROUS

Kuurouden taustaa koirilla

Kuulo on yksi koiran tärkeimmistä aisteista. Kuuloaistimus syntyy aivoissa, johon kuuloelimessä syntynyt äänen aiheuttama endolymfanesteen värähtely johtuu sähköisessä muodossa. Sekä varsinaisen kuuloelimen että kuuloaistimusta aivoihin välittävien hermojen kehitys ja ylläpito on varsin monisyinen prosessi ja erilaiset häiriöt joko itse kuuloelimessä tai välittävissä hermoradoissa tai aivojen kuuloalueella voivat johtaa alentuneeseen kuuloon tai täydelliseen kuuroutumiseen.

Synnynnäinen kuurous ei ole tavatonta ja lähes kaikissa koiraroduissa tavataan silloin tällöin kuuroja pentuja. Näissä tapauksissa kuurouden perimmäinen syy jää usein hämärän peittoon. Synnynnäistä kuuroutta tai etenevää kuulon rappeutumista voivat aiheuttaa myös ns. ototoksiset aineet, joita ovat mm. eräät antibiootit ja eräiden infektioiden tuottamat toksiinit. Myös äkillinen kova ääni tai jatkuva korkeatasoinen melu aiheuttaa kuuloaistinsolujen tuhoutumista ja etenevää kuulon alenemista.

Merkittävin kuurouden aiheuttaja useilla roduilla liittyy kuitenkin perimään. Kuurouden geneettinen tausta on usein epäselvä ja sekä autosomaalista resessiivistä, autosomaalista dominoivaa että X-kromosomivälitteisesti periytyviä kuurouden muotoja on kuvattu eri roduilla.

Koirilla esiintyy kuitenkin värigeenejä, jotka aiheuttavat ns. toissijaista eli sekundääristä synnynnäistä kuuroutta. Merkittävimpiä näistä geeneistä ovat valkoläiskäisyyttä ja valkoisuutta aiheuttavat piepaldismi (sp)- ja white spotting –geeni (sw) sekä marmorointiväriä aiheuttava merle –värigeeni. Näiden geenien vaikutus väreihin heijastaa niiden merkitystä melanosyyttien eli ihon pigmenttiä tuottavien solujen ylläpitoon.

Melanosyytit ovat peräisin ns. hermostopienasta ja ne vaeltavat sikiökehityksen aikana eri puolille elimistöä, myös kehittyvän korvan alueelle. Täysin valkoisilla koirilla (sw/sw) tai merle-geenin suhteen homotsygooteilla yksilöillä melanosyytit puuttuvat kokonaan tai niitä on vain murto-osa normaalista määrästä. Melanosyytit puuttuvat tällöin myös kehittyvän sisäkorvan alueelta.

Melanosyyttien merkitystä sisäkorvan kehityksessä ei vielä kokonaan ymmärretä, mutta melanosyyttien on havaittu ylläpitävän sisäkorvan käytävään endolymfanestettä tuottavaa stria vascularis- verkostoa. Jos ko. verisuonisto ei kehity normaalisti melanosyyttien puuttuessa, ei korvassa ole endolymfaa eikä synny kuuloaistimukselle välttämätöntä värähtelyä. Sisäkorvan rakenteet usein myös surkastuvat ja kuulo on pysyvästi vaurioitunut ja usein seurauksena on molemmissa tai kummassakin korvassa täydellinen ns. sekundäärinen kuurous. On myös mahdollista, että melanosyytteihin vaikuttavat molekyylit vaikuttavat myös muuhun hermostopienaan, jolloin kuurous voi johtua myös kuuloelimeen liittyvien hermostopienasta lähtöisin olevien ns. stato-akustisten hermopäätteiden puutteellisesta erilaistumisesta. Kuurous todetaan eläinlääkärin suorittamalla BAER (Brainstem Auditory Evoced Response) testillä. Puolikuuroa yksilöä on lähes mahdotonta todentaa ilman asianmukaista tutkimusta. Puolikuuro koira voi elää lähes normaalia elämää, mutta perinnöllisesti se kuitenkin luetaan sairaaksi.

Puolikuuroa koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Lopullista periytymismekanismia kuuroudesta ei kuitenkaan ole vielä selvitetty.

BAER-testi eli kuulon tason tutkiminen, voidaan suorittaa seitsemästä (7) ikäviikosta alkaen. Varma tulos saadaan vasta yli 12 viikon ikäisenä.

Suomessa on syntynyt valkoisia staffeja, jotka ovat olleet joko puolikuuroja (1 BAER testattu) tai kuuroja. Suomeen on tietoisesti tullut ainakin kaksi syntymästään kuuroa väriltään valkoista staffia.

Kaikille valkoisille staffin pennuille suositellaan BAER-testausta ennen luovutusta puolikuurouden poissulkemiseksi ja kuurouden toteamiseksi. Kuuroa pentua ei suositella myytäväksi. (Kirsi Sainio, Kennelliitto)

SININEN-SININEN VÄRIYHISTELMÄ

Kennelliiton rekisteröintikielto 1.1.2010 alkaen

On kiellettyä yhdistää kaksi koiraa, joilla molemmilla on sininen haalistustekijä homotsygoottina (koiran kirsu harmahtava).
Kielto koskee mm. seuraavan väriseksi merkittyjen koirien yhdistämistä: sininen - sininen, sininen - sininen fawn, sininen fawn - sininen fawn.
Kielto koskee kaikkia geneettisesti sinisiä (genotyyppi d/d) koiria, riippumatta siitä minkä värisiksi ne on rekisteröity. Huomioitavaa on, että sininen väri periytyy resessiivisesti, joten sinisen tai sininen fawn -värisen koiran jälkeläiset ovat haalistustekijän (diluution) kantajia, vaikka yhdistelmän toinen koira olisi muun värinen.

Resessiivinen periytyminen
Sininen ja sininen fawn (blue fawn) periytyvät resessiivisesti eli väistyvästi. Koiran ilmiasu eli fenotyyppi on sininen tai sininen fawn, jos alleeli (geeni) on homotsygoottinen eli kaksinkertainen (d/d).

d/d = homotsygootti (sinisen geenimuodon D suhteen), fenotyyppi sininen tai sininen fawn

D/d = diluution kantaja (heterotsygootti), fenotyyppi muu kuin sininen tai sininen fawn

D/D = ei diluution kantaja, fenotyyppi muu kuin sininen tai sininen fawn

Jos kaksi geno- ja fenotyypiltään sinistä koiraa astutetaan keskenään (d/d x d/d), ovat niiden jälkeläiset kaikki homotsygootteja ja nämä kahden homotsygootin yhdistelmät eivät ole enää sallittuja 1.1.2010 alkaen:

d d

d d/d d/d

d d/d d/d

Jos toinen koirista on sininen eli genotyypiltään d/d ja toinen ei diluution kantaja D/D, niin kaikki jälkeläiset ovat diluution kantajia, eivät kuitenkaan väriltään sinisiä tai sininen fawneja:

d d

D D/d D/d

D D/d D/d

Jos kaksi heterotsygoottia diluution kantajaa astutetaan keskenään, niin tilastollisesti 50 % prosenttia jälkeläisistä on diluution kantajia D/d, 25 % homotsygootteja d/d ja 25 % ei diluution kantajia D/D:

D d

D D/D D/d

d d/D d/d

Jos keskenään astutetaan heterotsygootti diluution kantaja D/d ja ei kantaja D/D, niin tilastollisesti 50 % jälkeläisistä on diluution kantajia D/d ja 50 % ei kantajia D/D, yhdistelmä ei tuota geno-ja fenotyypiltään sinisiä tai sininen fawneja koiria (d/d):

D d

D DD D/d

D D/D D/d

Jos keskenään astutetaan homotsygootti d/d ja kantaja D/d, niin tilastollisesti 50 % jälkeläisistä on diluution kantajia D/d (fenotyyppi muu kuin sininen tai sininen fawn) ja 50 % homotsygootteja d/d (fenotyypiltä sinisiä tai sininen fawneja):

d d

D D/d D/d

d d/d d/d

1.1.2010 voimaan tuleva homotsygoottien (d/d) yhdistelmien kielto koskee myös koiria, joissa on valkoista. Rotujen kotimaissa sinisissä yksilöissä esiintyy siniseen väriin liittyvää color dilution alopecia -syndroomaa.